Synnytystarina

Se taisi olla 10 päivä kesäkuuta kun ensimmäisen kerran menin keskussairaalaan tarkistuttamaan loppuvaiheen  tilanteen.

Supistukset olivat kivuiliaita ja niitä tuli 5 minuutin välein, en saanut yöllä nukuttua

kun sattui niin kamalasti. Olin aivan rätti väsynyt. Kun mentiin sairaalaan, pääsin heti käyriin

ja sen jälkeen ultraan jossa kohdunkaulaani pyöräytettiin ja painoarvioksi saatiin 3700kg. 

Pääsin tarkkailu huoneeseen yöksi

ja minulle annettiin kahta eri lääkettä että saisin nukutuksi. 

Sain nukuttua yöni rauhassa ilman supistuksia, pääsinkin seuraavana päivänä pois kun ei ollut

mitään edistystä tapahtunut. Kun pääsin kotiin, kaikki supistukset olivat taas tiessään.

Rauhallisin mielin kävin taas nukkumaan, ja seuraavana aamuna ne alkoivat taas kivuliaampina..

Heräsin klo 6 kauheisiin supistus kipuihin, pidin vessan karmeista kiinni ja itkin.

Soitin äidilleni että tulee käymään, niitä tuli entistä tiheämpään tahtiin ja en pystynyt

enään istumaan.

Yritin soittaa lappeenrantaan mutta kukaan ei vastannut joten lähdimme ajamaan sinne.

Päästyämme, menin käyrään ja siellä näkyi selviä supistuksen merkkejä.

Tämän jälkeen pääsin ammeeseen rentoutumaan, äiti syötteli miulle dumle karkkeja ja miulle tuotiin mehua.

Vähän ajanpäästä saapui samuli. Parin tunnin lilluttelun jälkeen sain pukea sairaala vaatteet päälle ja 

 tarkistettiin taas tilanne,

eipä siellä tainnut mitään tapahtua.

Monen monta tuntia odoteltiin ja supistukset

alkoivat olemaan sietämöttömiä, enkä saanu nukutuksi.

 Minulle annettiin taas lääkkeitä että saisin

levättyä pari tuntia. Kun heräsin supistukset taas tuntuivat entistä järkyttävimmältä ja tajusin että 

jotain vaaleanpuinasta oli tullut housuihin, sanoin lääkärille et minusta tuntuu että se on lapsi

vettä. Lääkäri tokaisi vain että ei se voi olla, eikä sitä testiä tarvitse edes tehdä että vasta

sitten kun on tullut enemmän.

(ei kauaa niin tuli lisää ja tehtiin testi joka oli positiivinen

 ja sitten mietittiikin että mihinköhän aikaan ne olivat sitten mennneet)

 No pääsin käyriin, lapsen sydänäänet katosivat jatkuvasti ja äitini

mainitsi monet kerrat asiasta, mutta se oli lääkärin mielestä ihan normaalia.

Vaikka supistukset olivat kovia, juoksimme rappusia ylös ja alas. Vähän ajan päästä sain luvan

mennä taas ammeeseen, kun ammeessa alkoi tulla tukala olo niin siirryin suihkuun.. Suihkuttelun 

jälkeen katsoimme taas tilannetta, olin 7 cm auki ja eikun saliin. Kun olimme salissa, sain 

heti ensimmäiseksi ilokaasua ja isukki pisti kylmä kääreitä otsalleni..

Isukki varasti monet kerran ilokaasun miun nenän eestä  ja alkoi itse vetämään sitä.

Ja taas pääsin käyrille salissa, supistukset olivat niin äärettömät että tuntui siltä että kohta kuolen.

Itkin, ja mumisin.. Huusin hoitajille että antaa epiduraalia mutta lääkäriä ei ollut mailla

eikä halmeilla. Niiden kipujen keskellä hätkähdän kun hoitaja kyselee että onko

sydänäänet aikasemmin kadonnut näin? Ja ilmoittaa toisille hoitajille että pinnit päähän vauvalle ja heti! 

Eli tosi oli kyseessä, se ei ollutkaan niin normaalia mitä lääkäri väitti.

Kun lääkäri saapui vihdoin paikalle olin 9 cm auki ja sain luvan rueta ponnistamaan,

ponnistin 8 minuuttia ja syntyi kaunis pieni tyttö klo 00.48. Siinä hetken ihailtuamme, 

lääkärit alkoivat painamaan mahasta

että saisimme istukan ulos.. 

Puolisen tuntia odoteltiin ja murjottiin kunnes hoitaja ilmoittaa että

leikkaussali valmiiksi. Minulle ei edes kerrottu mitä tulee tapahtumaan vaan jouduin itse kysymään.

Jouduin siis istukan käsinirrotukseen ja kaavintaan.

Itkuhan siinä pääsi kun äitini, mieheni ja vastasyntyneeni jäi kolmestaan saliin ja minä nukutukseen.

Parin tunnin päästä minä heräsin, kello taisi olla 4 aamulla. Jouduin yksin huoneeseen johon tuli

sitten parin kymmenen minuutin päästä äiti ja samuli ja tietekin vauva. 5 minuuttia he siinä olivat ja

lähtivät sitten kotia lepäämään, lapsikin laitettiin yöksi kansliaan että saisin kunnolla

levättyä. Seuraavana aamuna sain vasta kunnolla tutustua uuteen ihmiseen, niin rakkaaseen

ja niin uskomattomaan ihmeeseen! <3 

Kokonais synnytyksen kesto oli 7 tuntia (+2h kaavinta/nukutus)

Ponnistusvaihe 8 minuuttia

Syntymäpäiväksi tuli: 12.6.2014

Tytön mitat olivat 3124kg ja pituus 52cm

pisteet: 9.9.9

Syy miksi sydänäänet katosivat: lapsella oli napanuora kaulanympäri kerran, sekä kaksi kertaa olkapään ympäri

En käyttänyt mitään kivulievitystä synnytyksen aikana (ilokaasu ei ole varsinainen kivunlievitys)

Säästyin tikeiltä, eli en revennyt.

-Roosa